Rambo – kojootin poikaselle on ikää tullut jo 7 vuotta tänä kesänä. Edelleen ollaan hälyryhmässä hälytettävissä kadonneen henkilön etsintöihin ja hyvin on koiruli kokemusta saanutkin. Koulutuksellisesti ollaan ahkeroitu erikoiskoulutuksien parissa varsinkin viimeinen vuosi. Koerintamalle on tullut uusi koemuoto vuoden 2018 alusta: PEKO-koe eli kansallinen pelastuskoirakoe, joka jatkossa korvaakin kaikki entiset koemuodot Suomen Palveluskoiraliitossa. Kokeessa suoritetaan hallintaosio maastossa, jälki ja haku. Kaikki samaan syssyyn peräkkäin. Se meidänkin täytyy tänä vuonna suorittaa, jotta Rambo säilyy taas 2 vuotta hälytyskortilla. Kahden vuoden päästä koira onkin 9- vuotias ja jäänee silloin jo eläkkeelle pelastuskoirahommista. Toivotaan, että kokeeseen tänä vuonna päästään ja koe myös läpäistään. Kojoottipoikasen kanssa koulutus jatkunee erikoiskoulutuksen tiimoilta, jos vaan hälykortilla pysytään.
Toivotaan tässä kohtaa, kun koira on aika hyvässä vedossa, ns parhaimmillaan ja viimeiset 2 hälytysvuotta tuon koiran kanssa on toivottavasti edessä, että terveyttä koiralla edelleen säilyy.
Tässä kohtaa tätä hommaa on ollut vahvasti hetkiä, jolloin alkaa muistelemaan tätä meidänkin polkua 6 vuotta taakse päin. Päivään vuonna 2012, jolloin tuo otus 1-vuotiaana saapui ja matkaa, mitä on käyty, jotta ensin pätevöidyttiin Virta-tarkastuksen kautta marraskuussa 2015 ja koulutuspolkua ennen sitä ja sen jälkeen. Aika hurjia vastoinkäymisiä oli kaikenlaisten tapaturmien ja koulutuksellisten pöllöyksien ym säädön kanssa. Mutta se on ollut aivan kullan arvoinen minulle koiran ohjaajana! Opettanut enemmän kuin mitkään muut ajat edellisten koirien kanssa. Kyseinen aika on myös ollut eri asianhaarojen takia melkoisen stressaavaa, joka on myös antanut isosti eväitä ihmisenä kasvamiseen ja uuden tulokkaan kanssa koulutusta taas miettiessä.
Niin, laumasta on nyt poistunut paremmille metsästysmaille lapukkamme Donna ja vuoden verran on ollut kuvioissa mukana käyttömalinois narttu Hilkka, virallisesti Suhteellisen Punahilkka.
Tämän blogi-päivityksen myötä selailin vanhoja päivityksiä täällä blogissa. Heräten miettimään, olenko kadottanut sen punaisen langan tässä touhussa? Kun muistaa ne tunnelmat esimerkiksi Kokkolan kokeessa, jolloin ensimmäistä B-tulosta tahkottiin 2014, niin herää huomaamaan, että hei, olenko oikeilla raiteilla?! Tajuaa, että mähän kaipaan ja tarvin paluuta juurilleeni ja enemmän tuota ilon ja intoa siihen mitä ollaan tekemässä! Mitä on tapahtunut!? Muut oheistressit ovat ehkä vieneet liikaa ajatusta ja energiaa …. uuvuttaneet ja kadottaneet sitä sydämen paloa, joka tähän hommaan on oltava, jotta tästä jotain tulee …. Tää homma itessään ei ole mitää ydinfysiikkaa kuiteskaan. Hirmu iloisin mielin sitä nyt katsoo tulevaan! Kojootti265 on parhaimmillaan … uusi koiran alku koulutettavana … alueellisen pelastuskoiratoiminnan verkostoitumisen myötä on tullut uutta potkua ja lisää aivan ihania ihmisä sekä koirakoita tupsahtanut elämään … Mitä sitä pieni ihminen vois enempää toivoa …. ehkä sitä, että ymmärtää taas vain keskittyä oleelliseen! Niin ja onhan tässä kohtaa hyvä pysähtyä aina välillä miettimään, miten tuota pikku malinöösityttöä lähden viemään eteen päin. Hilkan toilailuja voi seurailla Facebookista Hilkan omilta sivuilta: Pelastuskoirakokelas Punahilkka
Kohta vuoden on ”Kojootti265”-blogi ollut unohduksissa. Monestakin syystä….joten herätys ja päivitystä kehiin!
Tässä välissä me koirakkona ollaan saavutettu yksi tavoite: Olemme virallinen pelastuskoirakko hälytystehtävissä käytettäviksi, saavutus josta olen kovin ylpeä! Epätoivon hetkiä on koettu, vastoinkäymisiä terveysrintamalla, uupumista…. ja kaikkea muuta sälää rattaissa…but anyway, tässä ollaan rinta rottingilla 🙂
Myös Kopeko:n tarina jatkaa iloista eloaan mahtavassa porukassa! ”…eteen päin sano mummo lumessa….” eikös se kohta talvi tupsahdakin.
Avainsanat: KoPeKo, pelastuskoira, tavoite
Paljon on vettä virrannut Kymijoessa, sitten viimeisen artikkelin. Kokonainen vuosi. Vuosi, joka on ollut monessa mielessä käänteen tekevä. Kulunut vuosi, ja varsinkin kesä, on opettanut ja avannut lopullisesti sen ”paketin”, mikä tuo kojootti oikeasti on. Korttipakan kuvakortit on katsottu. Kahlattiin läpi myös se viimeinen ”henkien taisto”, jonka aikana nähtiin, kuinka kojootin retale pisti ohjaajaa 6-0 aina mennen tullen. Lopullinen ymmärrys kohtuullisen kovan ja erittäin vahvan viettipohjan omaavan kojootin sielun elämästä olikin katsottava vielä kerran ihan uusin silmin. Musta-valkoisus ei vaan vielä ollut tarvittavalla tasolla. Aloin oikeasti ymmärtämään, mitä elämä kohtuullisen kovan ja suuren dominassin omaavan koiran kanssa on.
Niin sitä sitten laitettiin kaikki tulostavoitteet (virta-tarkastusta lukuunottamatta) kesältä 2015 narikkaan ja palattiin aivan peruskontakti- ja hallintaharjoittelun pariin. Tekninen osaaminen koiralla olikin melko pro, mutta koko asian ydin oli siis juurikin siinä muussa… musta-valkoisessa johtajuudessa, ajoituksessa, mikä on kannattavaa ja mikä ei ja ennen kaikkea tunne- ja viretilassa sekä motivaation oikein suuntaamisessa. Luonnetestituomarin lausahdukset muistuivat vahvasti mieleen… ”koiralla on niin paljon sitä omaa ominaisuutta sieltä jostain kaikilla viettialueilla, ei se tarvitse ketään auttamaan, ei sinua, eikä ketään muutakaan, ei sitä pystytä pelottelemaan, sen huomio on juuri oikea-aikainen ja oikein suunnattu, ei se tarvitse ketään selvitäkseen haasteista, +265 ….”
Aikamoista vääntöäkin oli hetkittäin, mutta kesä 2015 oli ehkä parasta aikaa koulutusrintamallamme! Nautin joka hetkestä sen ”väännön” keskellä. Eniten ehkä siksi, että oma ymmärrykseni oli saavuttanut tarvittavan tason suhteessa tuohon kojoottiini. Ja sitä ymmärrystä on tarvittu enemmän kuin laki sallii, kun tavoitteena on ollut 100% luotettava ja hallinnassa oleva pelastuskoira, ilman että oma-aloitteisuus tai toimintakyky kärsii pitkäkestoisissa suorituksissa.
Syksy siinä säädettiin kaikenlaista, mukaan lukien virta-tarkastus, joka monien vaiheiden kautta suoritettiin hyväksytysti 29.11.2015. Joiltakin osin arvosanoilla erinomainen. Oli yksi hienoimmista kokemuksista olla tehtävällä koiran kanssa, joka reagoi pienimpäänkin kuiskaukseenikin ja viestitti myös minulle päin erittäin selvästi havaitsemiaan asioita. Koiran työmoraali ja tekemisen ilo olivat enemmän kuin kohdillaan! Jokuset herneet olivat todellakin asettuneet kohdilleen sitten edellisen kesän….Parasta oli tarkastuksen päätyttyä havaita se koiran ilo ja into hyvin suoritetusta työstään. Olemme nyt siis Rambon kanssa kelpoisia viranomaisten avuksi etsintätehtäviin.
Kaksi ja puoli vuotta sitten meidät hyväksyttiin silloisen pelastuskoiraryhmän jäseneksi. Se siihen siis meni, että siitä vuoden vanhana tulleesta ”raakileesta” leivottiin kehityskelpoinen pelastuskoiran alku. Ja enemmän sitä raakiletta oli ohjaajassa hoitamaan homma noin vahvan ja kovan koiran kanssa sekä opettelemaan monen monituista uutta asiaa liittyen pelastuskoiratoiminnan teoreettiseen puoleen ….. Asia, mistä olen nöyrällä ja kiitollisella tavalla enemmän ylpeä, kuin mistään muista saavutuksista. Tämä ”matka” on opettanut niin paljon! Se on vaatinut normaalia enemmän työtä ja ennen kaikkea asioiden ymmärrystä oikeasta näkökulmasta. Se on myös esitellyt minulle koiran, jonka tyyppisen toivoisin seuraavankin pelastuskoirani olevan. Toki ymmärtäen, että se ei ole mahdollista….
Odottavana ja toiveikkana nyt katsotaan eteen päin Rambo-kojoottini kanssa….. sillä tästähän se koulutus vasta oikeasti alkaa…..
UUSI YHDISTYS
Kesällä 2015 perustettiin myös Kouvolan Pelastuskoirat ry, KoPeKo, jonka puheenjohtajaksi minua pyydettiin. Moni kysyi miksi oma yhdistys. Siksi, jotta pystyisimme paremmin vastaamaan niihin nykypäivän laadukkaan pelastuskoiratoiminnan haasteisiin ja ennen kaikkea kehittymiseen yhteistyössä viranomaisten kanssa. Minua ei ollut vaikea huokutella mukaan tähän. Alueellisen sekä maakunnallisen yhteistoiminnan kehittäminen tulee olemaan enenevässä määrin tärkeässä roolissa Kouvolan Pelastuskoirat ry:n toiminnassa.
Yleisesti ottaen kaikessa yhdistystoiminnassa ovat haasteena aktiivisten harrastajien rekrytoiminen ja heidän sitoutumisensa toimintaan. Kun puhutaan vapaaehtoistoiminnasta muiden yhteisön jäsenien hyväksi, keskiössä ovat oman aktiviteetin esiin tuominen konkreettisella toiminnalla, toiminnan suuntautumisella muuhun kuin itseen ja toimiminen yhdessä sekä se, että toiminta hyödyntää yhteisöä. Yhteisöllisyyden kulttuuri korostuu yhtenä tekijänä kansalaistoimintaa harjoittavassa yhdistystoiminnassa. Kaiken sen yhteisöllisyyden avaimina olemme me jäsenet, olipa kyseessä nuorisoseura tai pelastuskoirayhdistys. Vaikka pelastuskoiratoiminta on vapaaehtoistoimintaa, niin aina viranomaisten antamalle tehtävälle lähdettäessä taistelemme aikaa vastaan pelastaaksemme ihmishengen. Siksi myös vakavasti otettava sitoutuminen on osaltaan erittäin tärkeää tuloksellisen toiminnan varmistamiseksi. Unohtamatta sitä yhdessä tekemisen iloa, ilman sitä ei synny motivaatiota jatkaa ja se taas vaikuttaa haluumme sitoutua…..
KoPeKo:n puheenjohtajan ominaisuudessa nostaisin esiin lainauksen ryhmänne sisäisiltä sivuilta. Siinä kiteytyy se, mikä myös minulle on tärkeää vakavasti otettavan kouluttautumisen ja viranomaisyhteistyön rinnalla:
”Kouvolan pelastuskoirat ry on
– positiivisen asenteen omaavien ihmisten yhteinen koiraharrastuspaikka
– tavoitteellinen niiden osalta, ketkä pelastuskoirakoiksi haluavat
– iloisten treenien paikka kaikille jäsenille, tavoitteista tai niiden puuttumisesta huolimatta!
– kaikkia kannustava ja kehittävä, niiden resurssien mukaisesti, mitä kenelläkin on juuri sillä hetkellä antaa
– yhdistys, joka pitää yllä kaikkien jäsenien intoa ja iloa voimauttavasta koiraharrastuksesta!”
Avainsanat: kansalaistoiminta, koulutus, pelastuskoira, vapaaehtoistoiminta, vapaaehtoistyö, viranomaistarkastus, virta-tarkastus, virtatarkastus, yhdistys
Talvilomaa vietellen on marras – joulukuu 2014 pääosin kulunut …
Ihan mielenvirkistykseksi on muutamia kertoja käyty rakennusetsinnöissä ja tottista palauteltu pikku osissa mieleen. Ollaan oltu kuin ellun kanat…. 😉
Paljon on myös prosessoitu sitä, mitä on tullut tehtyä ja miten hommaa voisi viedä tästä eteen päin. Pohdittavaa on ollut paljon ja tulee vielä olemaan jatkossakin tuon vahvamielisen ja dominassiin taipuvaisen koiruuden sekä toisaalta niin herkkävaistoisen otuksen kanssa. Vuosi 2014 on ollut aika uskomaton matka, kun tilanne koiran osaamisen suhteen vuoden alussa oli lähellä nollaa. Ajatuksia herättävää on juurikin se, millä vauhdilla kehittymistä alkoi tapahtua ja tuloksia syntyä. Vasta nyt jälkeen päin sitä tajuaa, miten paljon tuossa koirassa on aineksia ja nyt ollaan vasta meidän matkan alussa. Ymmärrys siitä potentiaalista saa ponnistelemaan kohti parempaa ohjausta, koska minä ohjaajana olen se heikoin lenkki tässä tiimissä.
Koekauden päätyttyä, syksystä saakka, on edelleen tehostettu tiimin Ninni&Rambo tiivistä yhteiseloa, on vain ME, kontakti ja laumanjohtajuus avainsanoina arjessa. Koiran mielentila on nyt se, mitä säädellään …. sanoja on vähän, mutta viestit kulkee …. ei ihan nakkitottiksella pääse eteen päin….
Rambon kehityksessä, lähinnä siinä mielentilassa, onkin muutaman kuukauden aikana tapahtunut taas jonkinlainen hyppäys eteen päin, nähdäkseni positiivisessa mielessä. Nöyryyttä ja näkyvää palveluhalukkuutta on tullut roppakaupalla lisää.
Eniten vuosi 2014 on minulle ohjaajana opettanut nöyryyttä, nöyryyttä ja vielä kerran nöyryyttä asioiden edessä. Malttia ja mielen hallintaa sekä myös -voimaa on tarvittu enemmän kuin laki sallii, mutta myös sisukkuutta eli sitä raakaa työtä oli helle tai halla. Aivan omituisiakin koulutuskonsteja on sovellettu joihinkin ongelmiin, koska moni ”normijuttu” ei vaan toimi Rambon kanssa 😀
Olen myös oppinut arvostamaan negatiivista, osin rumastikin annettua, palautetta. Aivan! Koska, kun tarpeeksi kauan miettii, voi löytää vastauksen toisen epäasiallisuuden kautta …. yleensä kaikella on aina tarkoituksensa. Onni on kuitenkin ollut kohdata ihmisiä, jotka ovat jaksaneet yrittää ymmärtää tätä outoa koirakkoa …. tärkeintä ehkä koko tähän astisessa prosessissa on ollut rauha, niin koiralle opetettuna kuin ohjaajankin oikeasti ymmärtää … Mielenkiintoista on ollut myös se, miten tuo koiran mokoma on opettanut treeneissä minua, hyvinkin konkreettisesti osoittanut asioita, joita en ole tajunnut. …ja niitähän on paljon! 😀
Katsellaan siis, mitä ”talviloma” saa aikaan ja miten nämä metodini taas vaikuttavat. Kesän 2015 koekalenteriakin on jo alustavasti suunniteltu. Nyt tosin voi olla hieman korkealentoiset nämä ajatukset tällä emännällä …. ja huomioon otettavaa on myös se, että kaikki voi mennä ihan pommiinkin … Mutta koiran tason mukaan mennään kohti kevättä ja katsotaan sitten, mihin yhteiset rahkeet riittää. Pääasia edelleen on se, että molemmat nautii siitä, mitä tekee! …. ja kojoottia ei saa toimimaankaan kunnolla muulla tavalla, sen on koettava olevansa hyvä mun silmissä ja saatava myös osittain toimia ”omaehtoisesti”.
BH, JK1, PEJÄ-A ja PEJÄ-B saldona tähän saakka 🙂
…. katse, joka laittoi taas ajattelemaan sen takana olevia aatoksia….
Avainsanat: kontakti, laumanjohtajuus
Niin, otsikkohan oli talvilomaako… joo, kyllä me meinataan olla enemmän sohvalla kuin treeneissä. Toki aina jotain ”pientä” puuhastellaan mielen virkistykseksi, mutta ei nyt ainakaan suuremmin pähkäillä ….. ollaan vaan ja pussaillaan 😉
Siivosin valokuvatiedostoja ja törmäsin kahteen kuvaan, joiden välillä on aika lähelle 2 vuotta. Ensitapaaminen 13.6.2012 Outokummussa ja toinen kuva heinäkuussa 2014 Kouvolassa. Ihan ensimmäisen vuoden kokemuksesta ei olisi uskonut, että tuosta ”raakileesta” on muotoutumassa vakavasti otettava harrastuskoira virallisen pelastuskoiran oikeudet mielessä …. näinkin kokemattomalle ohjaajalle asia, joka aiheuttaa hienoja fiiliksiä lähes päivittäin <3
Lupaan olla sun, kun päivä kääntyy iltaan, kun pöly laskeutuu…. lupaan olla sun…
Täällä saman kannen alla, meil on meret meil on maat, meil on sanat joiden voima pitää tän kaiken paikoillaan, päivät kuluu viikot vierii, piirrän merkin almanakkaan jos tänne kuuluu, sen tuntee. Ei oo mitään muuta kuin tää, ei oo mitään muuta kuin me ….
Avainsanat: harrastus, pelastuskoira
Tänään 7.10.2014 oli pitkästä aikaa siis hakutreenit. Koko kesäkausihan on mennyt pääosin jälkikuvioissa, koska niistä tuloksia metsästeltiin. Hakua tehtiin vain ylläpitävänä treeninä, loppukesästä ehdittiin muutaman kerran raunioillekin. Eli enemmän on ollut taukoa haussa kuin treeniä. Tänään oli kojootin ihan ekat treenit hallinnassa! 🙂 Maalimiehiä oli tosin vain kolme, mutta hienosti homma hoitui, vaikka jouduinkin ”sata kertaa” muistuttamaan, että siinä rinnalla nyt oikeesti pitäisi köpötellä ja mennä sinne minne käsi näyttää, vaikka kuinka tietäisit ”oikotien” ihmisen luo.
Tehtiin myös täysin umpipiilossa olevan maalimiehen ilmaisua. Se ei sinällään ole ihan uusi asia, molemmissa PEJÄ-kokeissa oli täysin piiloutuneet löydettävät, eivätkä ne estäneet koiran ilmaisua. Niissä tilanteissa tosin olin itse kovin lähellä koiraa, mutta tänään siis ekaa kertaa nähtiin miten homma hoituu kaukana ohjaajasta. Siinä oli se toinen ison ilon aihe katsella miten koira OIKEASTI varmistaa, että siellä piilossa on ihminen, eikä luota pelkkään ensihajuun aloittaessaan ilmaisua…. joku ”herne” on siis koiran aivoissa liikahtanut 🙂
Mutta vieläkin näkyi ristiriitaisuuden rippeitä kojootin käyttäytymisessä hakuradalla, ei sitä varmaan muut huomanneet, mutta tänäänkin oli pari paikkaa, missä se ”akilleen kantapää” meinasi näyttäytyä…. mutta onneksi vaan meinasi.
5.10.2014 päästiin hauskaan etsintätreeniin Tykkimäen huvipuistossa :happy:
Pelastukoiraporukkaa Kouvolasta, Lahdesta ja Mikkelistä …. paljon hienoja koiria, haukkua ja hälinää…tosi mukava päivä!
Hienoa oli huomata, että kojootti pysyi melkoisen hyvin hallinnassa ja keskittyi tekemiseensä, etsintähommathan siltä jo sujuukin aika hyvin…. ja se motivaatio ihmisen löytämiseen on vaan niin vahva, eikä sitä löydettyä jätetä! Siitä olen erityisen iloinen <3
Eniten painetta koiralle aiheutti ryhmäkuva….aaarg! Kojootti alkoi sähläämään melkoisen paljon…toiset koirat ja karuselli kiihdytti mieltä hieman liikaa…
Väärinpäin talo aiheutti myös päänvaivaa kojootille vinon lattian osalta, joka olikin iiiihan superliukas….mielenkiintoisia havaintoja koiran ongelmanratkaisusta.
Liukumäkeen en kojoottia usuttanut….tiedä, monta jalkaa olisi ollut ehjänä, kun heppuli olisi alkanut mäkeä laskemaan…. talo oli kokonaisuudessaan niin kiva, ettei kojootti olisi ulos lähtenyt.
Jännittäviä hetkiä koettiin, kun pohdittiin farmi-navetan ylisten vaarallisuutta….meidän ihmisten pohtiessa onkohan tuolla ylhäällä edes lattiaa tai jotain vaarallisia aukkoa, oli kojootti jo ampaissut tutkimaan paikkoja! Siinä sitten hiljaa odoteltiin tippuuko koira jostain vai tuleeko ulos samasta aukosta, mistä menikin….huh, sieltähän se ehjänä tuli 🙂
Paljon oppia sai taas itselle … erilaisia mielipiteitä ja näkökulmia sekä neuvoja, havaintoja koiran toiminnasta ja taas sitä vahvistusta siihen, että luota siihen koiraasi! Kyllä se osaa!
Ehkä tärkeintä oli havaita meidän keskinäisen luottamuksen taso, joka näyttäisi olevan sillä positiivisella puolella jo.
On tämä ollut sellaista opettelemista kokonaisuudessaan tämä oman toiminnan ohjaus…. ja vieläkään ei aina ole ollenkaan ”kartalla” 😀 ….koira on jotenkin oppinut siinä sivussa ihan vahingossa…
Haastetta edessä 🙂
Ai haastetta vai …. täähän on kivaa!!!
…. tulihan tutkittua… ei ollu ketään…
.
”Action ry on vuonna 2013 perustettu Kouvolan seudulla toimiva pieni koiraharrastusyhdistys.
Tarkoituksenamme on nauttia koiristamme, luonnosta ja hyvästä yhteishengestä
sekä kantaa kortemme kekoon monenlaisen koiraharrastustoiminnan saralla järjestämällä
pk-kokeita, toko-kokeita, luonnetestejä, näyttelyitä ja koulutuksia.”
Tuo yllä oleva teksti on suoraan seuran sivuilta poimittu. Iloisena siitä, että kutsu mukaan porukkaan kävi, onnittelen nyt myös täältä Actionia! Nauttiminen koirista, luonnosta ja yhteishengestä on todellakin toteutunut …..
Avainsanat: Action, koiraharrastus, pk-kokeet, tottis, yhdistys
Nyt vihdoinkin tuli tehtyä! Se blogi nimittäin…. :shout:
… vähemmän asiaa minusta ja enemmän koirista, pääsosassa Aiken Kaspar ”Rambo”…. Kojootti265 …. juttuja myös ensiaputoiminnasta, vapaaehtoistyöstä auttamisen näkökulmasta …. ja joskus ehkä elämästä sekä maailman menosta muuten vaan…
MUTTA ENNEN KAIKKEA POSITIIVISESTI! …. juu, juu, … muistetaan, että joku joskus sanoi miulle positiivisuuden olevan perseestä, mutta miehän en usko, jääräpää kun olen :love:
Donna & Rambo ensitapaamisen aikoina syys-kesällä 2012
Avainsanat: Aiken, koira, positiivisuus
…päämäärä häämöttää…
Pelastusjälkikoe B-osio Kokkolassa 28.9.2014 suoritettu hyväksytysti (A-koe suoritettiin 16.8.2014 Taipalsaaressa) ….. tätä päivää en osaanut vielä tähän kohtaan uneksiakaan. Rambolla on ”oikeaa” koulutusta vasta vuoden verran takana ja sekin sellaista ”ninnin tyyliin” (siis minun), osittain vastoin kaikkia yleisiä ohjeita, omaan itseensä luottaen, omilla käytännön ”metodeilla”…. moni oli NIIN eri mieltä meidän puuhailuista….hih… matkassa vielä jarruna kaikenlaisia ”pikku” saikkuja, jotka omalta osaltaan ovat häirinneet….kai?…. :coolsmile:
Jännitys oli karsea koeaamuna …. B-koe koostuu noin 1,5 km ihmisen tekemästä erilaisia kulmia ja piikkejä sisältävästä jäljestä, jonne on ripoteltu 5 esinettä matkan varrelle sekä harhajälki ja ihminen löydettäväksi loppuun, aikaa hommalle on 40 min. Meillä niitä harhoja ja jälkiä sitten olikin oikein olan takaa, kun alueella oli erinäistä porukkaa ihmistä eläimiin hiippaillut ja yksi marjastajaporukkakin kohdattiin….mukavia mammoja olivat 🙂 Aloitus eli jäljennosto oli keskellä ulkoilualuetta! Koira nosto kolme jälkeä ennen varsinaista oikeaa koejälkeä. Tuomari kehui aloitusta, koska hänen mielestään oli koiralle aikamoinen haaste, että aina oli ns ”väärä jälki” . Rambolle se ei kyllä ollut, aina se vaan uudelleen aloitti jäljenetsinnän. Koska jälki kulki aktiivisessa ulkoilussa olevien alueiden läpi oli harhoja myös melko paljon ja ne olivat aika tuoreita. Juu, siinä sitä aikaa kuluikin, kun kokeeseen kuulumattomia harhoja sinne sun tänne ”ihmeteltiin” ja palattiin toistuvasti omalle jäljelle (jonka reittiä koiran ohjaaja ei siis tiedä)…. 20 minuutin jälkeen ajatus epäonnistumisesta oli melkoisen vahvana mielessä, koska olin itse ihan pihalla, ei koira. Varsinainen harhajäljentekijän harha sitten tarkisteltiin suvereenisti hieman päätä kääntäen suuntaan vasen-oikea, Rambo oli siinä kohtaa niin mestaria ja minä siellä narun perässä ”hermot riekaleina”, että riittääkö aika …
Mutta niin se vaan Rambo osoitti oikeasti tietävänsä, missä se oikea jälki kulkee. Tuo sen omaehtoinen mieli vaan on kaikessa niin vahvasti mukana, samaa kaavaa nimittäin toistettiin A-kokeessakin….. ja tässähän sitä koulutushaastetta meille jatkossa piisaa….Että minä pöllöpää opin lukemaan koiraani paremmin ja luottamaan siihen! Onneksi se mun oma mieli nyt oikeasti kuitenkin pysyi aisoissa ja loppupeleissä kykenin harkitsemaan sekä lukemaan Ramboa oikealla tavalla. Yhteistyö oli se avain millä tämä koe selvitettiin! Myös se, että epätoivon hetkellä ymmärsin luottaa koiraan! Onneksi se myös jo osaa edes hitusen keskittyä olennaiseen, vaikka tekemisen meininki onkin aina niin kovin kiihkeää ja toisaalta eleetöntä. Paljon sitä ehtii miettimään 40 minuutissa 😀
Siellä se sitten kivien kolossa viimenään yksi nainen makasi pressujen alla meitä odottelemassa. Niin hädissään ajan riittämisestä kuitenkin olin, että sössin koiran ilmaisun henkilön luona, mutta se ei tulokseen onneksi vaikuttanut.
Aikamoisen iloisena koirakkona saatiin tallustella takaisin autolle. Paras palkka minulle ohjaajana oli sen ilon havaitseminen kokeen jälkeen, mikä koirassa näkyi …. ja löytöä ei jätetty, siitä Rambon kyllä piti huolen :love:
Itselleni tämä saavutus osoittaa taas sen, että lähes kaiken voi saavuttaa, jos oikeasti haluaa ja on valmis tekemään töitä asiansa eteen.
….. ja nythän se vasta alkaa se työnteko….
Avainsanat: A-koe, B-koe, jälki, pejä, pelastuskoira, Rambo
Ea3-kurssi toteutui elokuussa 2014….olihan sitä odotettukin. Antoisa viikko ammattilaisten opetuksessa :happy:
Toivotaan, että edes jotain oppia jäi takaraivoon …
EA3 – harjoitustilanne Nynäs 2014
…. manuaalimittarin lumoissa …
Avainsanat: ea, ensiapu, pelastuskoira, vapepa
Rambon luonnetestin tuomariarvio videolla.
Aiken Kaspar ”Rambo” (3 v) kävi luonnetestissä Haminassa 7.9.2014. Tuomareina Johanna Cederlöf ja Anu Hatanpää.
Sieltä jäi sitten elämään ”kojootti265”. Ja koska blogi pääosin pyörii koiran kujeiden ympärillä, niin siitähän se sitten syntyi …
Eli luonnetestipisteet +265. Tänä päivänä harvinaisempi saldo :happy: ….
…. ja sen mukaista on elo tuon kojootipoikasen kanssa …
Aiken Kaspar ”Rambo”
BH, JK1, Pejä-A, Pejä-B, LT +265
s. 11.6.2011
e. Graugeboren Oprah
i. Paul vom Rhehania Eck
Avainsanat: aiken kaspar, luonnetesti, Rambo
29.7.2013 saimme kutsun liittyä Kouvolan palveluskoirayhdistyksen alaiseen pelastuskoiraryhmään pelastuskoirakko-oppilaiksi
….tietämättä mistään mitään…kaksi kokematonta koheltajaa ….. matkalla tuntemattomaan….
28.9. 2014 mennessä Rambo oli suorittaut BH:n, JK1:n, PEJÄ-A ja PEJÄ-B kokeet. Kiitokset alkutaipaleen ohjeistuksista treenikavereille ja muillekin ohjeita antaneille konkareille.
Pelastuskoiraohjaajalta vaadittavat (osa pakollisia ja osa suositeltavia) etsintä-, ensiapu-, viestintä-, ensihuolto-,ja henkisen tuen koulutukset olin jo käynyt Spr:n toimintojen piirissä aikaisempina vuosina. Ensiavun ja Vapepan koulutuksia käyn toki jatkossakin, kuulunhan myös SPR:n Kouvolan osaston ensiapu- ja hälytysryhmään.
Avainsanat: aiken kaspar, peko, pelastuskoira, Rambo, vapepa
