Uusi vuosi, uudet kujeet …
Paljon on vettä virrannut Kymijoessa, sitten viimeisen artikkelin. Kokonainen vuosi. Vuosi, joka on ollut monessa mielessä käänteen tekevä. Kulunut vuosi, ja varsinkin kesä, on opettanut ja avannut lopullisesti sen ”paketin”, mikä tuo kojootti oikeasti on. Korttipakan kuvakortit on katsottu. Kahlattiin läpi myös se viimeinen ”henkien taisto”, jonka aikana nähtiin, kuinka kojootin retale pisti ohjaajaa 6-0 aina mennen tullen. Lopullinen ymmärrys kohtuullisen kovan ja erittäin vahvan viettipohjan omaavan kojootin sielun elämästä olikin katsottava vielä kerran ihan uusin silmin. Musta-valkoisus ei vaan vielä ollut tarvittavalla tasolla. Aloin oikeasti ymmärtämään, mitä elämä kohtuullisen kovan ja suuren dominassin omaavan koiran kanssa on.
Niin sitä sitten laitettiin kaikki tulostavoitteet (virta-tarkastusta lukuunottamatta) kesältä 2015 narikkaan ja palattiin aivan peruskontakti- ja hallintaharjoittelun pariin. Tekninen osaaminen koiralla olikin melko pro, mutta koko asian ydin oli siis juurikin siinä muussa… musta-valkoisessa johtajuudessa, ajoituksessa, mikä on kannattavaa ja mikä ei ja ennen kaikkea tunne- ja viretilassa sekä motivaation oikein suuntaamisessa. Luonnetestituomarin lausahdukset muistuivat vahvasti mieleen… ”koiralla on niin paljon sitä omaa ominaisuutta sieltä jostain kaikilla viettialueilla, ei se tarvitse ketään auttamaan, ei sinua, eikä ketään muutakaan, ei sitä pystytä pelottelemaan, sen huomio on juuri oikea-aikainen ja oikein suunnattu, ei se tarvitse ketään selvitäkseen haasteista, +265 ….”
Aikamoista vääntöäkin oli hetkittäin, mutta kesä 2015 oli ehkä parasta aikaa koulutusrintamallamme! Nautin joka hetkestä sen ”väännön” keskellä. Eniten ehkä siksi, että oma ymmärrykseni oli saavuttanut tarvittavan tason suhteessa tuohon kojoottiini. Ja sitä ymmärrystä on tarvittu enemmän kuin laki sallii, kun tavoitteena on ollut 100% luotettava ja hallinnassa oleva pelastuskoira, ilman että oma-aloitteisuus tai toimintakyky kärsii pitkäkestoisissa suorituksissa.
Syksy siinä säädettiin kaikenlaista, mukaan lukien virta-tarkastus, joka monien vaiheiden kautta suoritettiin hyväksytysti 29.11.2015. Joiltakin osin arvosanoilla erinomainen. Oli yksi hienoimmista kokemuksista olla tehtävällä koiran kanssa, joka reagoi pienimpäänkin kuiskaukseenikin ja viestitti myös minulle päin erittäin selvästi havaitsemiaan asioita. Koiran työmoraali ja tekemisen ilo olivat enemmän kuin kohdillaan! Jokuset herneet olivat todellakin asettuneet kohdilleen sitten edellisen kesän….Parasta oli tarkastuksen päätyttyä havaita se koiran ilo ja into hyvin suoritetusta työstään. Olemme nyt siis Rambon kanssa kelpoisia viranomaisten avuksi etsintätehtäviin.
Kaksi ja puoli vuotta sitten meidät hyväksyttiin silloisen pelastuskoiraryhmän jäseneksi. Se siihen siis meni, että siitä vuoden vanhana tulleesta ”raakileesta” leivottiin kehityskelpoinen pelastuskoiran alku. Ja enemmän sitä raakiletta oli ohjaajassa hoitamaan homma noin vahvan ja kovan koiran kanssa sekä opettelemaan monen monituista uutta asiaa liittyen pelastuskoiratoiminnan teoreettiseen puoleen ….. Asia, mistä olen nöyrällä ja kiitollisella tavalla enemmän ylpeä, kuin mistään muista saavutuksista. Tämä ”matka” on opettanut niin paljon! Se on vaatinut normaalia enemmän työtä ja ennen kaikkea asioiden ymmärrystä oikeasta näkökulmasta. Se on myös esitellyt minulle koiran, jonka tyyppisen toivoisin seuraavankin pelastuskoirani olevan. Toki ymmärtäen, että se ei ole mahdollista….
Odottavana ja toiveikkana nyt katsotaan eteen päin Rambo-kojoottini kanssa….. sillä tästähän se koulutus vasta oikeasti alkaa…..
UUSI YHDISTYS
Kesällä 2015 perustettiin myös Kouvolan Pelastuskoirat ry, KoPeKo, jonka puheenjohtajaksi minua pyydettiin. Moni kysyi miksi oma yhdistys. Siksi, jotta pystyisimme paremmin vastaamaan niihin nykypäivän laadukkaan pelastuskoiratoiminnan haasteisiin ja ennen kaikkea kehittymiseen yhteistyössä viranomaisten kanssa. Minua ei ollut vaikea huokutella mukaan tähän. Alueellisen sekä maakunnallisen yhteistoiminnan kehittäminen tulee olemaan enenevässä määrin tärkeässä roolissa Kouvolan Pelastuskoirat ry:n toiminnassa.
Yleisesti ottaen kaikessa yhdistystoiminnassa ovat haasteena aktiivisten harrastajien rekrytoiminen ja heidän sitoutumisensa toimintaan. Kun puhutaan vapaaehtoistoiminnasta muiden yhteisön jäsenien hyväksi, keskiössä ovat oman aktiviteetin esiin tuominen konkreettisella toiminnalla, toiminnan suuntautumisella muuhun kuin itseen ja toimiminen yhdessä sekä se, että toiminta hyödyntää yhteisöä. Yhteisöllisyyden kulttuuri korostuu yhtenä tekijänä kansalaistoimintaa harjoittavassa yhdistystoiminnassa. Kaiken sen yhteisöllisyyden avaimina olemme me jäsenet, olipa kyseessä nuorisoseura tai pelastuskoirayhdistys. Vaikka pelastuskoiratoiminta on vapaaehtoistoimintaa, niin aina viranomaisten antamalle tehtävälle lähdettäessä taistelemme aikaa vastaan pelastaaksemme ihmishengen. Siksi myös vakavasti otettava sitoutuminen on osaltaan erittäin tärkeää tuloksellisen toiminnan varmistamiseksi. Unohtamatta sitä yhdessä tekemisen iloa, ilman sitä ei synny motivaatiota jatkaa ja se taas vaikuttaa haluumme sitoutua…..
KoPeKo:n puheenjohtajan ominaisuudessa nostaisin esiin lainauksen ryhmänne sisäisiltä sivuilta. Siinä kiteytyy se, mikä myös minulle on tärkeää vakavasti otettavan kouluttautumisen ja viranomaisyhteistyön rinnalla:
”Kouvolan pelastuskoirat ry on
– positiivisen asenteen omaavien ihmisten yhteinen koiraharrastuspaikka
– tavoitteellinen niiden osalta, ketkä pelastuskoirakoiksi haluavat
– iloisten treenien paikka kaikille jäsenille, tavoitteista tai niiden puuttumisesta huolimatta!
– kaikkia kannustava ja kehittävä, niiden resurssien mukaisesti, mitä kenelläkin on juuri sillä hetkellä antaa
– yhdistys, joka pitää yllä kaikkien jäsenien intoa ja iloa voimauttavasta koiraharrastuksesta!”
