PEJÄ-B – koe Kokkolassa 28.9.2014
…päämäärä häämöttää…
Pelastusjälkikoe B-osio Kokkolassa 28.9.2014 suoritettu hyväksytysti (A-koe suoritettiin 16.8.2014 Taipalsaaressa) ….. tätä päivää en osaanut vielä tähän kohtaan uneksiakaan. Rambolla on ”oikeaa” koulutusta vasta vuoden verran takana ja sekin sellaista ”ninnin tyyliin” (siis minun), osittain vastoin kaikkia yleisiä ohjeita, omaan itseensä luottaen, omilla käytännön ”metodeilla”…. moni oli NIIN eri mieltä meidän puuhailuista….hih… matkassa vielä jarruna kaikenlaisia ”pikku” saikkuja, jotka omalta osaltaan ovat häirinneet….kai?…. :coolsmile:
Jännitys oli karsea koeaamuna …. B-koe koostuu noin 1,5 km ihmisen tekemästä erilaisia kulmia ja piikkejä sisältävästä jäljestä, jonne on ripoteltu 5 esinettä matkan varrelle sekä harhajälki ja ihminen löydettäväksi loppuun, aikaa hommalle on 40 min. Meillä niitä harhoja ja jälkiä sitten olikin oikein olan takaa, kun alueella oli erinäistä porukkaa ihmistä eläimiin hiippaillut ja yksi marjastajaporukkakin kohdattiin….mukavia mammoja olivat 🙂 Aloitus eli jäljennosto oli keskellä ulkoilualuetta! Koira nosto kolme jälkeä ennen varsinaista oikeaa koejälkeä. Tuomari kehui aloitusta, koska hänen mielestään oli koiralle aikamoinen haaste, että aina oli ns ”väärä jälki” . Rambolle se ei kyllä ollut, aina se vaan uudelleen aloitti jäljenetsinnän. Koska jälki kulki aktiivisessa ulkoilussa olevien alueiden läpi oli harhoja myös melko paljon ja ne olivat aika tuoreita. Juu, siinä sitä aikaa kuluikin, kun kokeeseen kuulumattomia harhoja sinne sun tänne ”ihmeteltiin” ja palattiin toistuvasti omalle jäljelle (jonka reittiä koiran ohjaaja ei siis tiedä)…. 20 minuutin jälkeen ajatus epäonnistumisesta oli melkoisen vahvana mielessä, koska olin itse ihan pihalla, ei koira. Varsinainen harhajäljentekijän harha sitten tarkisteltiin suvereenisti hieman päätä kääntäen suuntaan vasen-oikea, Rambo oli siinä kohtaa niin mestaria ja minä siellä narun perässä ”hermot riekaleina”, että riittääkö aika …
Mutta niin se vaan Rambo osoitti oikeasti tietävänsä, missä se oikea jälki kulkee. Tuo sen omaehtoinen mieli vaan on kaikessa niin vahvasti mukana, samaa kaavaa nimittäin toistettiin A-kokeessakin….. ja tässähän sitä koulutushaastetta meille jatkossa piisaa….Että minä pöllöpää opin lukemaan koiraani paremmin ja luottamaan siihen! Onneksi se mun oma mieli nyt oikeasti kuitenkin pysyi aisoissa ja loppupeleissä kykenin harkitsemaan sekä lukemaan Ramboa oikealla tavalla. Yhteistyö oli se avain millä tämä koe selvitettiin! Myös se, että epätoivon hetkellä ymmärsin luottaa koiraan! Onneksi se myös jo osaa edes hitusen keskittyä olennaiseen, vaikka tekemisen meininki onkin aina niin kovin kiihkeää ja toisaalta eleetöntä. Paljon sitä ehtii miettimään 40 minuutissa 😀
Siellä se sitten kivien kolossa viimenään yksi nainen makasi pressujen alla meitä odottelemassa. Niin hädissään ajan riittämisestä kuitenkin olin, että sössin koiran ilmaisun henkilön luona, mutta se ei tulokseen onneksi vaikuttanut.
Aikamoisen iloisena koirakkona saatiin tallustella takaisin autolle. Paras palkka minulle ohjaajana oli sen ilon havaitseminen kokeen jälkeen, mikä koirassa näkyi …. ja löytöä ei jätetty, siitä Rambon kyllä piti huolen :love:
Itselleni tämä saavutus osoittaa taas sen, että lähes kaiken voi saavuttaa, jos oikeasti haluaa ja on valmis tekemään töitä asiansa eteen.
….. ja nythän se vasta alkaa se työnteko….
Koiran omistaja tuntee parhaiten oman koiran. Neuvot ovat aina tervetulleita mutta loppupelissä se oma intuitio on paras ohjaaja. Nim. koirallani olisi paljon potentiaalia erääseen hyvin suosittuun lajiin mutta mielestäni siinä on ominaisuuksia joita en halua vahvistaa ja niinpä en ole sille tielle lähtenyt ;). Tsemppiä uusiin koitoksiin.